Pohjois-Ruotsin kalalajit ja kalapaikat

 

Hiljaisuutta ja suuria lakeuksia kaipaavalle Pohjois-Ruotsin tunturit merkitsevät unelmien täyttymistä. Napapiirin tuntumassa sijaitsee Euroopan viimeinen erämaa ja maailman parhaimpiin kuuluvan taimenen, nieriän ja harjuksen, mutta myös hauen pyyntipaikat. Hyvät tiet ja vähäinen liikenne, yöjunat, linja-autot, kansainväliset SAS- ja Norweigian- yhtiöiden lentoyhteydet sekä tilauslennot tekevät Norrlandiin suuntautuvasta kalamatkasta mukavan.
 

Maan pohjoisosat voidaan jakaa läntiseen ja itäiseen osaan, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea korkeuden ja luonnon puolesta sekä sitä kautta ilmastollisesti. Norjaan rajoittuvaa länsiosaa hallitsee Skandinavian tunturiketju, jonka pituus on yli 1000 kilometriä, ja joka ulottuu eteläosiltaan Taalainmaalta Kolmen valtakunnan rajapyykille, jossa Norja, Ruotsi ja Suomi kohtaavat toisensa. 2102 metriä merenpinnan yläpuolelle nouseva Kebnekaise on korkein tunturinhuippu. Tunturiketju on pääasiallisesti tietöntä aluetta, jolla ei asu montaakaan ihmistä. Joidenkin tunturien laaksoissa sijaitsee kuitenkin pieniä yhteiskuntia, joista tiet johtavat Norjan puolelle. Tuntureilla talvi tulee aikaisin, useimmiten jo lokakuussa ja kestää toukokuuhun. Metsän peittämässä osassa talvi tulee noin kuukautta myöhemmin ja päättyy noin kuukautta aiemmin.

– Koko tunturialueella ja sen läheisyydessä sijaitsevassa metsässä on paljon vesistöjä, joista on hyvä kalastaa taimenta, nieriää ja harjusta, Sven sanoo.
– Vaikeutena ei ole löytää hyviä kalapaikkoja, vaan päästä niille. Monet kalastajien kuljetukset tuntureilla tehdään nykyään tosin helikopterilla.
– Svenin mainitsemat kalalajit ovat hallitsevia riippuen vähän siitä, missä vesissä haluaa pyydystää. Yleissääntönä on, että mitä pidemmälle pohjoiseen mennään, sitä tavallisemmaksi nieriä muuttuu. Harjusta sen sijaan ei voi pyydystää yhtä korkealla kuin taimenta ja nieriää, Anna selvittää.

 

   Tunturivaellus yhdistettynä kalastukseen on elämys, joka kaikkien pitäisi kokea.

 

– Kaikkia kolmea lajia voi kalastaa monella eri tekniikalla, vaikka uistelu onkin tavallisin, Anna sanoo.
Koska kaiken kolmen lajin pääravinto ovat hyönteiset, on parasta käyttää erilaisia pinta- ja uppoperhoja paitsi kaikkein suurimpien taimenten ja nieriöiden kohdalla, joiden ruokavalio koostuu pikkukaloista. Nieriä saattaa määrättyinä aikoina käydä kiihkeästi pinnassa eli maikkua, mutta välittää vähät kalastajan tyrkyttämistä herkullisista perhoista.

 

Nieriän maikkujuhlaa

– Olen monesti ollut vähällä tulla hulluksi, kun nieriäparvi kieltäytyy nappaamasta, Sven kertoo ja pudistelee päätään.
– Kolmen tunnin päästä samat nieriät haukkaavat hulluina mitä tahansa perukkeeseen sitten sitookin, Anna jatkaa. Siinähän se nieriän kalastuksen tenho onkin.

 

Taimen on levinnyt moniin vesistöihin, ja sitä saa pyydystetyksi sekä järvistä että virroista, jotka laskevat järviin tai suurten järvien halki. Ne käyvät kiinni monenlaisiin pyydyksiin, mutta jos haluaa pyydystää isokokoisen taimenen, ovat pienet vaaput tai suuremmat streamer-tyyppiset perhot parhaita.

– Harjus on paras pintaperhokala, joka nousee pintaan syömään melkein säällä kuin säällä. Upean virran tyynien kohtien kalastelu pintaperholla keskiyönauringon paistaessa on elämys, joka kaikkien pitäisi saada kokea, Anna summaa.
 

   On kokemisen arvoista juoda kristallinkirkasta vettä suoraan virrasta, puhumattakaan
   fantastisesta harjus-, nieriä- ja taimenkalastuksesta.
 

Jos ei ole tottunut perhokalastukseen, tavallinen vapa toimii myös monesti. Se voi jopa olla etuna huonolla säällä, jolloin vedenkorkeus saattaa nousta.
– Pakkaa syöttilaatikkoon kasa pieniä lippauistimia sekä erivärisiä lusikkauistimia, joitakin erivärisiä vaappuja sekä mielellään joitakin uistimia, Sven selittää jatkoa. Yksi vihje on vaihtaa kaikki kolmikoukut yksinkertaisiin koukkuihin kyetäkseen helpommin päästämään kalan vahingoittumattomana takaisin.
 

Kielletty matokalastus

Mato-onginta virtaavassa vedessä oli aiemmin hyvin tavallista, mutta on nykypäivinä kiellettyä melkein joka paikassa. Se johtuu siitä, että kala yleensä haukkasi syvälle nieluun, minkä takia sen päästäminen vahingoittumattomana takaisin oli hyvin vaikeaa.
 

Jos siirrymme kauemmas itään, saavumme metsäalueelle, joka ulottuu aina rannikolle saakka. Tällä alueella virtaa joukko suuria jokia, jotka laskevat tuntureilta mereen, ja joita sekä lohi että meritaimen vaeltavat ylöspäin. Tunnetuimpia niistä ovat Tornionjoki, Kalixälven, Kaitumälven, Byskeälven ja Lödgeälven. Lohi ja meritaimen käyttävät periaatteessa kaikkia Pohjois-Ruotsin jokia lisääntymiseen, mutta ero on erimittaisissa vaellusreiteissä. Lohi ja meritaimen lähtevät liikkeelle merestä kesän alussa ja pyydystys vähenee elokuun aikana. Näin ollen heinäkuu on varmin kuukausi.
 

   In the forested area of northern Sweden many lakes offers good fishing for pike, brown trout,
   grayling and perch.

 

– Metsäisillä alueilla ei saa kuitenkaan unohtaa haukea, Anna muistuttaa. Siellä on tuhansia järviä, joissa haukea on hyvä pyydystää, ja jotka suurimmaksi osaksi ovat täysin hyödyntämättömiä ja odottavat vain, että joku äkkäisi ne.
Hauki on pitkään elänyt lohisukuisten kalojen varjossa pohjoisessa, ja vain harvat mieltävät sen arvon urheilukalana.
– Lohen lisäksi Ruotsissa ei ole mitään muuta lajia, joka kasvaisi yhtä suureksi ja vahvaksi, ja jolla olisi yhtä hyvä ruokahalu kuin hauella, Sven jatkaa. Täällä pohjoisessa veden lämpötila on sopiva melkein koko kalastuskauden ajan, minkä johdosta hauen löytää usein matalikoista, joista sen pyydystäminen on helppoa. Riippuen vähän sekä siitä, missä päin Pohjois-Ruotsia liikutaan, että luonnollisista vuosivaihteluista, haukea voidaan pyytää jäättömissä vesissä touko-kesäkuusta syys-lokakuuhun saakka.
 

 

 
© swedenfishing.com 2024